Väsynyt ja tiuskiva vai iloinen ja tehokas?

Opiskellessani tuottajaksi joku linkkasi kansainvälisen tutkimuksen tuloksiin, joissa viidenneksi stressaavimpana ammattina komeili - rummunpärinää kiitos - tapahtumatuottaja. Minusta se on hyvin mielenkiintoista, koska tässä työssä kielteisiin mittoihin kasvava stressi olisi mielestäni vältettävissä.

Liiallisessa ja jatkuvassa stressissä eläminen johtaa kauhean huonoihin seurauksiin, sehän tiedetään. Luetellaan nyt kuitenkin vielä ääneen: väsy, kiukku, unenpuute, motivaation puute, huono ilmapiiri, työnantajauskollisuuden laskeminen, heikentynyt työteho, huonontuneet työn tulokset, palvelun laadun laskeminen, sairastelut... Ihmettelen, kenellä on varaa riskeerata näitä. Kenellä työnantajalla tai yrittäjällä?

Todetaan heti kärkeen, että näissä hommissa totta kai on kausittaista ja ajoittaista kiirettä ja venymistä, se kuuluu alan luonteeseen. Monet meistä kaipaavatkin sitä ja toimivat paremmin juuri tämän vaihtelevuuden vuoksi. Ongelmissa ollaan vasta, jos tämä väliaikaiseksi tarkoitettu tila jatkuu, ja jos stressi ei enää ole hallittavaa, vaan kasvaa kohtuuttomaksi. Osittain kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista kuten paineensietokyvystä, osittain on katsottava työskentelyolosuhteita ja käytettävissä olevaa tukea.

En mene nyt edes siihen, mitä seurauksia liiallisella stressillä on inhimillisesti ajatellen, vaan pitäydyn merkityksessä organisaation kannalta. Työssä tarvitaan jatkuvasti ongelmanratkaisukykyä, nopeaa ajattelua ja loogista hahmotuskykyä. Ehdottomina ominaisuuksina tarvitaan inhimillisiä taitoja kuten sosiaalisia älyä, havainnointikykyä, tilannetajua ja empatiaa. Tapahtumajärjestäjän työssä liiallinen stressi ja nuo aiemmin listaamani stressin seuraukset lyövät kapuloita rattaisiin juuri näissä, eli asioissa, joita työssä eniten tarvitaan.

Joillain liika stressi purkautuu tapahtuman valmisteluiden ollessa käynnissä tai tapahtuman aikana, joillain purkuvaiheessa. Se voi ilmetä fyysisinä oireina, itkuna, räjähdysherkkyytenä, tiuskimisena ja empatiakyvyn vähenemisellä.

Haluan vielä painottaa, että väsy on aivan ok. Väsy kuuluu asiaankin ison urakan jälkeen. Sen saa levättyä pois ja siihen liittyy myös positiivista helpotusta ja lämpimien muistojen säilömistä sydämen muistolippaaseen. Uupuminen ja loppuun palaminen projektin vuoksi taas ei ole ok. Ne tarkoittavat liian pitkää toipumisaikaa ja riskiä yleiselle jaksamiselle, kyvylle huolehtia itsestä, läheisistä ja kodista, vastustuskyvyn alenemista ja kasvanutta riskiä sairasteluille.

Jokaisen olisi hyvä opetella tunnistamaan omat rajat ja tarpeet. Tunnistamisen apuna on minusta esimerkiksi tällaiset kysymykset itselle:

• Millaisissa tilanteissa itsellä tulee jaksamisen raja vastaan? Mitä siihen liittyy, mikä asiat siihen on johtanut? Onko taustalla työn määrä, työn sisältö, tekemisen menetelmät, tuen puute, ilmapiiri, tiedon puute, henkilökohtainen elämä, unen puute, ruoan puute...?
• Miten stressi oireilee?
• Mitä tunteita tilanne itsessä herättää? Onko olotila itselle hyväksyttävä ja ymmärrettävä, vai aiheuttaako se syyllisyyden tai vähemmyyden tunnetta?
• Mitä keinoilla olotila helpottuu ja kuinka kauan siihen menee?
• Mitä muutoksia tarvittaisiin, jotta jaksaminen ei joutuisi vastaisuudessa niin koetukselle?
• Mitä itse voi asialle tehdä, mitä voi pyytää muilta? Mitä työnantaja voi tehdä?

Jokaisella organisaatiolla olisi hyvä olla toimintatavat liian väsymisen ehkäisemiseksi ja niissä tilanteissa toimimiseksi. Yksinkertaisilla asioilla on ihmeellisen suuri merkitys: avoin keskustelukulttuuri, aito mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja organisaatioon, ymmärrys oman työn merkityksestä kokonaisuudessa, arvostuksen tunne, joustavat työskentelytavat, asianmukaiset ja ajantasaiset järjestelmät ja tietokannat, tiimihengen ylläpito, turhan byrokratian tiputtaminen pois.

Näihin panostamalla, eli toisin sanoen panostamalla tekijöiden jaksamiseen, tuloksena voi olla mitä tehokkain ja iloisin, suorastaan rasvattuna koneistona toimiva organisaatio. Tekijöitä, jotka kokevat tekemänsä työn ja itsensä tärkeinä, arvostettuina, huolehdittuina. Jotka jaksavat tehdä työtään innostuneella energialla, ja joilla on aito halu tehdä se parhaimmalla mahdollisella tavalla, joilla leikkaa ja ratkaisukyky toimii, jotka ovat iloisia asiakkaille ja yhteistyökumppaneille, jotka viihtyvät keskenään ja kannustavat toisiaan parempaan, auttavat toisiaan ja jotka haluavat joka aamu tulla töihin. Työntekijöitä, jotka ovat uskollisia työnantajalleen ja haluavat organisaation menestyvän ja kehittyvän. Ammattilaisia, jotka puhuvat aidosti hyvää heidät palkanneesta organisaatiosta. Näiden myötä tuloksena on myös hyvämaineinen ja menestyvä organisaatio, jonka kanssa halutaan olla yhteistyössä.